Olisin halunnut, että jotakin dramaattista olisi tapahtunut. Että käsi olisi yllättäen mennyt kramppiin tai iso lokki törmännyt selkääni. Puolet kirjeestä oli postilaatikossa ja puolet ulkona. Vaikka olin vatkannut ajatusta kauan päässäni, en ollut vieläkään kypsä.

 Yritin manata paikalle kaikki hyvät henget ja lähettää positiivisia ajatuksia kirjekuoren sisään. Mietin vielä viimeisen kerran, että haluanko tätä oikeasti?

Lähetin viestin aivoistani kädelle, joka vastahakoisesti höllensi pinsettiotettaan. Ei kuulunut klonks tai fiuu. Ei kuulunut yhtään mitään. Kuori vain katosi näkyvistäni ja jatkoi omaa elämäänsä laatikossa.

Hakupaperi ammattikorkeaan jäi viettämään postilaatikkoon viileää viikonloppua muiden kirjeiden kanssa ja minä kävelin kotiin. Minä yritin unohtaa koko jutun.