Tänään huomasin, että yksi luokan nuorista miehistä on yksin joka paikassa. En osaa sanoa, onko hän ujo vai onko hänet jostakin syystä suljettu porukan ulkopuolelle.

Menin istumaan hänen viereensä välitunnilla, mutta luulen, ettei hän suuremmin ilahdu keski-ikäisen tätin seurasta. Koulu on aivan alussa ja nyt jo joku jää ulkopuolelle. Miten prosessi ehtii tapahtumaan näin nopeasti?

Toivottavasti olen väärässä ja yksinäisyys vain väliaikaista.

Itsekään en ole välttynyt sosiaalisilta ilmiöiltä. Eräs nuori nainen hakeutui seuraani, mutta käyttäytyi melko haastavasti. Sössötti ikäänkuin minua matkien ja naureskeli kaatamalleni lautaselle. Ei se tuntunut hyvältä. Olin ällikällä lyöty, en ollut valmistautunut tällaiseen koulussa, jossa aikuiset opiskelevat.

Asia pyöri koko illan mielessäni ja toivoin, että hankaluus ratkeaisi ennenkuin on alkanutkaan. Seuraavana päivänä tyttö ei enää liimautunut minuun. Olin helpottunut.

Olenko lapsellinen, kun yllätyin?