Olen pahalla tuulella kotiin ajaessa. Tietotekniikkatunnilla minulle ei riitä konetta ja olen kuunteluoppilaana kolme tuntia. Turhauttavaa. Nuoret valloittivat kaikki paikat. Ja ihan oikein olikin, itse olin vain hidas. 

Toisaalta olisi kamalaa, jos joku olisi luovuttanut minulle tuolinsa. Silloin vasta olisin tuntenut itseni vanhaksi.. Ehkäpä olin nyt tasa-arvoinen heidän kanssaan. Jäihän muutama muukin paikkaa vaille.

Lisäksi opettaja puhui mielle kuin lapsille. Pelotteli, miten paljon kaikkea vaikeaa tulee eteen. Tuonkin olisi voinut kertoa toisella tavalla ja kannustaa, että kyllä te opitte, vaikka paljon uutta asiaa tuleekin.

Kotona purin pahaa mieltäni. Miksi valitan koko ajan? Silti olo parani vähän.