Koulussani on pääasiassa nuoria naisia, niin opettajina kuin oppilainakin. Olen alkanut tuntea itseni sukupuolettomaksi. Ja tantaksi. En tiedä, mitä minun pitäisi pukea ylleni aamulla. Sen tiedän, etten halua sulautua huppariarmeijaan.

Jos sanon "voi paska", nuoria hihityttää...se sanoi "paska". Minua on luultu monesti opettajaksi tai muuksi henkilökunnaksi, mikä onkin aivan luonnollista. Muistuttaa vain, että naamataulu paljastaa ajokilometrit.

Tähän saakka olen kuulunut yleensä porukan keskiöön, sinne parhaiden tyyppien joukkoon. Nyt olen marginaalissa ja erilainen. Minua ei välttämättä oteta automaattisesti joukkoon. Ei se pahalta tunnu, ainakaan vielä. On vain niin outoa huomata aikouisoppilaitoksessakin pätevät "viidakon lait", joista olen omille lapsilleni paasannut.

Mutta omalta osaltaan voi tehdä paljon. Tätä se mamma-fiilis sitten kai on, kun yrittää katsoa, että ainakaan ketään muuta ei jätetä yksin. Ollaan me sitten oma porukka: pullukat, silmälasipäiset, omituiset, ontuvat ja vanhat :)