Tänään minua on hermostuttanut. Hiljaisessa luokassa istuminen tuntui pahalta. Teki mieli sännätä karkuun. Paniikkihäiriöistä?

Selvisin tilanteesta sulkemalla silmäni ja sulkemalla toiset pois ajatuksistani. Olo rauhoittui, mutta ei se kyllä mitään kivaa ollut. Olen selvästi astunut oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Nyt odotan, että uudesta alueesta tulee tuttu ja voin rentoutua siellä.

Tähän saakka mukavuusalueeni näyttää olleen pieni. Vähäinenkin askel sen ulkopuolelle on aiheuttanut kurjaa oloa ja paluu helpottuneisuutta.

On jo aikakin rikkoa tynnyrin seinät, vaikka se on vaikeaa.

Uusi koulukaverini Mia kertoi tänään, että tulemme jossakin vaiheessa käyttämään toisiamme ikäänkuin opetusvälineinä. Se tarkoittaa myös riisumista alusvaatteisille ja sitä, että toiset tarkkailevat kehoa ja sen virheasentoja. 

Sanoin Mialle, että onneksi en lähtenyt kätilökouluun kuten ystäväni.